Hän astui salonkiin hopeiset hiuksensa sidottuina leikkisiin pikkuponeihin, ilme rauhallinen mutta odottava. Kampaaja kiersi hänen ympärillään kuin taiteilija, joka tutkii tyhjää kangasta, sakset valmiina kuin siveltimet luomaan jotain uutta.
Otsatukka toisensa jälkeen putosi, jokainen suortuva kantaen mukanaan vuosien tuttuutta ja mukavuutta. Hän istui täysin liikkumatta, katse vakaana, ikään kuin hän luopuisi paitsi hiuksistaan myös menneisyyden palasista, joita hänen ei enää tarvinnut kantaa.
Ja sitten, hitaasti, muodonmuutos paljastui. Korkealle sidotuista leikkisistä säikeistä nousi esiin huoliteltu, elegantti siluetti. Uusi tyyli kehysti hänen kasvonsa, korostaen hänen piirteitään pehmeydellä, joka tuntui sekä modernilta että ajattomalta.
Kun hän lopulta katsoi peiliin, pieni, tietäväinen hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän ei nähnyt vain hiustenleikkausta — hän kohtasi uuden version itsestään, joka oli aina ollut siellä, odottamassa astua esiin.
Se ei ollut vain hiusmuodonmuutos. Se oli hiljainen julistus: hän oli valmis seuraavaan lukuunsa.