Ennen koulun alkua kaikki olivat samaa mieltä siitä, että pojan olisi aika leikata hiuksensa. Hänen hiuksensa olivat kasvaneet pitkiksi, antaen hänelle suloisen ja ainutlaatuisen ilmeen, mutta vanhemmat ajattelivat, että siistimpi kampaus saisi hänet näyttämään valmiimmalta ensimmäiseen koulupäiväänsä. Poika ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hän oli hyvin kiintynyt pitkiin hiuksiinsa ja pelkäsi, että niiden leikkaaminen muuttaisi sen, kuka hän on. Useiden päivien ajan hän kieltäytyi, sanoen ettei halua näyttää erilaiselta tai menettää tyyliään, jota rakasti.
Monien lempeiden kannustusten jälkeen hän päätti lopulta kokeilla. Kun hiustenleikkaus oli valmis, muutos oli todella hämmästyttävä. Hänen kasvonsa tuntuivat säteilevän, silmät loistivat kirkkaammin ja hymy valaisi koko huoneen. Tuntui siltä kuin hänen uusi versionsa olisi syntynyt.
Vanhemmat liikuttuivat ja hämmästyivät tajutessaan, kuinka pieni muutos voi tehdä niin suuren eron. Ja vaikka hän oli aluksi hermostunut, poika ei voinut lopettaa hymyilemistä — hän rakasti uutta ulkonäköään ja oli ylpeä, että uskalsi kokeilla jotain uutta.