Hän alkoi piileskellä. Peilejä vältettiin, hatut muuttuivat hänen kilvekseen, ja vieraiden katseet satuttivat syvemmin kuin sanat. Hän pohti, tuntuisiko hän joskus taas kauniilta. Kaikki muuttui sinä päivänä, kun hän tapasi myötätuntoisen kampaajan, joka oli kuullut hänen tarinansa. Ei tuomiota, ei sääliä — vain ystävällisyyttä ja päättäväisyyttä. Käsintehty peruukki, herkkä meikki ja lempeät rohkaisun sanat käynnistivät muodonmuutoksen. Pala palalta hänen heijastuksensa syntyi uudelleen. Kun hän viimein katsoi peiliin, hänen silmänsä täyttyivät ihmetyksestä. Hän ei enää nähnyt pelkkiä arpia. Hän näki rohkeuden. Hän näki toivon. Hän näki sen kauniin, vahvan tytön, joka hän oli aina ollut — joka hymyili hänelle.