Koomikko astui *America’s Got Talent* -lavalle kainalosauvojen kanssa kärsittyään akillesjännevammasta, mutta hän osoitti heti, ettei mikään estäisi häntä viihdyttämästä yleisöä. Sen sijaan, että hän olisi antanut vamman pilata hetken, hän käytti sitä jopa osana huumoriaan ja sai nopeasti sekä tuomarit että yleisön nauramaan.
Pianon ääreen istuutuneena hän esitteli luovan yhdistelmän stand up -komediaa ja musiikkia. Sen sijaan, että hän olisi vain kertonut vitsejä, hän käytti koskettimia herättääkseen tarinansa eloon. Hänen luontainen tarinankerrontakykynsä ja musiikillinen lahjakkuutensa tekivät koe-esiintymisestä erilaisen kuin perinteinen komediaesitys.
Hauskin osa koitti, kun hän alkoi puhua musiikista erilaisissa kirkoissa. Pianon avulla hän havainnollisti humoristisesti musiikkityylien sekä mustien ja valkoisten seurakuntien tunnelman välisiä eroja. Hänen ilmeensä, ajoituksensa ja vaihtuvat pianon äänet muuttivat vertailun hulvattomaksi esitykseksi, joka piti yleisön viihdytettynä.
Esityksen jatkuessa nauru muuttui yhä äänekkäämmäksi. Tuomarit nauttivat selvästi komedian, tarinankerronnan ja pianonsoiton epätavallisesta yhdistelmästä. Se, mikä olisi voinut olla yksinkertainen stand up -numero, muuttui ikimuistoiseksi musiikkikomediaesitykseksi ja osoitti, että hän osasi saada ihmiset nauramaan useammalla kuin yhdellä tavalla.
Koe-esiintymisen loppuun mennessä hän oli voittanut koko salin puolelleen. Kaikki neljä tuomaria äänestivät **”Kyllä”**, mikä vei hänet eteenpäin kilpailussa. Se oli hauska ja omaperäinen koe-esiintyminen, joka osoitti, että joskus tarvitaan vain piano, loistava tarina ja täydellinen koominen ajoitus unohtumattoman hetken luomiseksi.